Projekti käyntiin

Ensimmäiseksi piti tutkia mitä oli tullut ostettua.

Läppärungot

 

Läppärungot vaikuttivat olevan ihan kelvollisessa kunnossa, ne kaipasivat ainoastaan putsausta ja voitelua. Ja mikä parasta, ne kävivät liki suoraan kaasarien tilalle kannen kumikurkkuihin, kurkkujen väli oli juuri sama, ainoastaan kurkkujen koossa oli parin millin ero. Alkuperäinen ilmanputsarikotelo sen sijaan ei enää sopinut paikalleen. Läppärunkojen mukana tuli myös kaasun asentoa mittaava potentiometri.

Suuttimet olivat hiukan poikkeuksellisen malliset. Tyypillisen jakotukin sijaan ne kiinnitettiin suoraan letkuun. Tämä oli toisaalta ihan hyvä juttu, koska sopivan jakotukin rakentelussa olisi voinut olla melkoinen homma. Pari suutinta oli jumiutunut varastoinnin aikana, mutta ne herkistyivät toimiviksi lievää väkivaltaa käyttämällä.

Pumppu oli myös jumissa ja vaati hiukan enemmän vaivannäköä lähteäkseen pyörimään. Kärsivällinen CRC:llä liottaminen ja sähkön tarjoileminen molemmin päin tuotti kuitenkin lopulta tulosta. Kooltaan pumppu ei ole eriytisen kompakti, normaalin autopumpun luokkaa, mutta virrankulutus oli kohtuullinen, alle 3A.

Kun osat oli saatu toimintakuntoon, kasasin pumpusta, paineensäätimestä ja yhdestä suuttimesta testipiirin. Bensanpaine oli karkeasti 2,7bar. (mitattu vesipumpun painemittarilla) ja tällä paineella suuttimen virtaama oli 200ml/min. Testasin vielä jokaisen suuttimen erikseen ja tarkistin, että niiden virtaamat olivat yhtä suuret.

 

Seuraavaksi työn alle otettiin itse ohjain. Koska Megasquirtin alkuperäinen ohjainyksikkö oli melko suurikokoinen ja mopossa oli vapaata tilaa rajoitetusti, päätin suunnitella piirilevyn uusiksi. Päätin kutistaa piirilevyä käyttämällä pintaliitoskomponentteja ja lisäksi tarkoituksena oli tunkea alunperin erikseen tulevat sulakkeet ja releet samalle piirilevylle. Tämä projekti sitten venyikin pitkälle kevääseen muiden kiireiden vuoksi.

 

Välillä piti askarrella mopoon muitakin päivityksiä ja korjauksia. Pakoputki kaipasi uudistamista, koska vanha oli hankautunut vaimentimen kulmasta reilumman puoleisesti ratakäyntien seurauksena. Romikselta löytyi sopivaan hintaan uusi Laserin alumiini/rosteri-vaimennin, joka pitkähkön leikkaa-sovita-liimaa-operaation tuloksena saatiin yhdistettyä vanhoihin alkukäyriin kohtuullisen nätisti.

Kansiremppa kuului myös ohjelmaan. Kannen ja lohkon välistä oli tihkunut jo pitempään öljyä lisääntyvissä määrin ja nokkaketju piti jonkin verran rapinaa. Ja kun kun kannen ottaa irti, kannattaa se laittaa muutenkin kuntoon. Palotilat olivat yllättävän karstaiset siihen nähden, että kone ei ollut syönyt juurikaan öljyä. Venttiilit ja istukat koneistettiin, kansi oikaistiin ja lisäksi vaihdoin pakopuolen jouset uusiin. Samalla sitten piti hiukan muotoilla kanavia ja palotiloja "paremmiksi".

 

                                                                                                                                            Seuraava sivu...