Osien kokoilua

Kun kansiremppa oli saatu päätökseen ja kone taas kasaan, oli aika keskittyä bensalinjaston, sähköjen ja muun mekaniikan rakenteluun. Tämä olikin yllättävän työläs ja kallis osuus. Letkuihin, klemmareihin, liittimiin yms. pikku tilpehööriin uppoaa äkkiä melkoiset määrät rahaa ja kaiken paikalleen sovittelu on aikaavievää puuhaa.

Suuttimien bensansyöttöä varten juotin kupariputkesta ja letkukaroista jakoputkiston, tällä saatiin klemmarimäärä hiukan järjellisemmäksi. Bensansuodatin löytyi Motonetistä, olikohan alunperin tarkoitettu johonkin Bemariin. Ei erityisen kompakti, mutta paikka sillekin löytyi. Pumpulta ja suodattimelta tuleva paineistettu bensa syötetään jakoputken toiseen päähän ja toisessa päässä on lähtö paineensäätimelle. Tankissa ei luonnollisestikaan ollut liitäntää paluukierrolle, enkä sellaista halunnut alkaa tekemäänkään, joten liitin paluun tylysti T-haaralla pumpun imuletkuun. Haittapuolena tässä ratkaisussa on se, että kiertoon päässeet ilmakuplat jäävät helposti pyörimään systeemiin. Lambda-anturi sijoitettiin kollektoriin.

 

Ilmanputsareiksi hommasin yleismalliset kartiosuodattimet. Läppärungoissa ei ollut minkäänlaista kartiota imupuolella ja ilmanputsarin liitos oli hiukan pienen puoleinen, joten väliin sorvailtiin nailonista sovitusholkit.

 

Loppujen lopuksi ohjainkin valmistui ja näytti vielä toimivankin testien perusteella. Asensin piirilevyn alumiinikoteloon, joka toimii samalla suuttimien ohjaukseen käytettävien tehofettien jäähdytysripana. En edes yrittänyt tehdä kotelosta vesitiivistä, koska liittimien tiivistäminen olisi ollut liki toivoton urakka. Sen sijaan lakkasin piirilevyn huolella ja porailin kotelon pohjaan vedenpoistoreiät. Ohjaimelle löytyi sopiva paikka penkin alta alkuperäisen ilmanputsarin paikalta.

 

Lopulta kaikki alkoi olla valmista ensimmäiseen käynnistysyritykseen.

                                                                                                                        Seuraava sivu...